Biblioteca Apostolica Vaticana, MS Vat. lat. 1122

Käännös Reima Välimäki (2021). Huom! Käännös on pikainen ”työkäännös”, se saattaa sisältää virheitä ja kaikki kommentit ovat tervetulleita.

Jan Jenštejnilaisen, Prahan arkkipiispan kertomus Madgeburgin arkkipiispan Ludwig von Meissenin palatsissa vuonna 1382 sattuneesta onnettomuudesta ja arkkipiispan kuolemasta. 1390-luvun alussa kirjoitettu teos on hyvän kuoleman opas, ja Madgeburgin arkkipiispan kuolema on esimerkki syntisen kirkonmiehen huonosta lopusta.

f. 82va-83ra

Viittaan siis jo esitettyyn ja kolmanteen kauheaan ja ihmeelliseen tapaukseen, joka tapahtui noin kymmenen tai yksitoista vuotta sitten [1382].  Totisesti, Meissenin maakreivien N veli [Ludwig von Meissen, 1341–1382] piti ensin pitkään hallussaan Bambergin piispanistuinta, siirrettiin sitten Mainzin arkkihiippakuntaan ja sieltä Magdeburgin kirkkoon. Tänä erään karnevaalin tuhoisana aikana hän julisti kuuluisat juhlat ruhtinaille, kreiveille ja muille aatelisille, jotka olivat hänen naapureitaan tällä seudulla. Siellä oli turnajaisia, aseleikkejä ja tansseja, sekä, kuten tapana on, ylenpalttisesti iloja ja kaikkia turhuuksia. Ruhtinaiden ja suurmiesten kokoontuessa yhteen, käydään ajan tavan mukaan päivittäin aloitettuihin sotaleikkeihin.

Karnevaalin viimeisenä päivänä, yön viidennellä tai kuudennella tunnilla, kun jotkut olivat jo käyneet uneen jäsenet väsyneenä, tuolloin mainittu piispa, kuten muulloinkin jo kolmatta päivää, johdatti iloisen mielen tanssin juhlitaan, jonka innokas johtaja hän oli, tuoden käsivarrelleen rakastajattarensa.  

Silloin kuultiin epävarma huuto palvelijoiden piiristä talon alakerrasta: ”tulta!”. Kaikki vaikenevat, tanssi katkeaa, muuttuu yhdeksi sekasorroksi, jok’ikinen haluaa säilyttää oman henkensä. Syntyy huuto ja valtava meteli äänten paljoudesta ja kielten sekasotkusta. Portaikko oli kapea ja korkea. Väkijoukko, joka oli aiemmin mennyt edeltä painaen portaikkoa maata kohti, oli romahduttanut sen. Niinpä hämmästyneinä kaikki ne, jotka olivat aikoneet laskeutua portaita, syöksyvät maahan, miehet ja naiset yhdessä. Toiset totisesti kaatuvat ikkunoiden läpi. Ja tämä piispa, tahtoen johdattaa kanssaan erään kreivittären, putosi tämän kanssa ja kuoli niska murtuneena. Kaikki kreivit/seuralaiset (comites) selvisivät vakavasti loukkaantuneina, jotkut käsivarret, jotkut jalat murtuneina, hädin tuskin hengissä. Tästä koko joukosta vain piispa, joka oli tanssin ensimmäisenä, ja piispan sihteeri, joka osallistui tanssiin viimeisenä, kuolivat siellä.

Paljon hirvittäviä näkyjä nähtiin. Sillä mitä sanoikaan Barbaren (?) kreivi, että oli nähnyt ennen tätä tapahtumaa erään munkin, joka hypähteli yhdessä monien henkilöiden kanssa, jolle tämä kreivi sanoi: ”mitä teet täällä, munkki?”. Tämä [munkki] vastasi: ”tulen tanssimaan teidän kanssanne!”. Jolla vailla epäilystä, kun toista ei miettinyt kuin Paholaista, vahvisti tämän tulevana tapahtumana [=tanssimisen paholaisen kanssa]. Eräs toinen, nimittäin Schwarzburgin kreivi, sanoi nähneensä lukemattomia palavia soihtuja juoksevan erästä tietä pitkin ja demonista huutoa: ”Tartu, tartu, tartu!”. Totisesti muut, jotka näiden tapahtumien jälkeen olivat tämän linnan edessä, seisoivat hämmästellen. He vahvistivat demonien tanssineen linnassa, ja ikään kuin koko se väkijoukko olisi edelleen linnassa, joka kuitenkin oli äsken sieltä paennut.

Tämän minkä kirjoitin, kuulin luotettavilta henkilöiltä, ja samaisen Magdeburgin arkkipiispan seuraajalta.