Johannes Nider, Formicarius (1435–1437), liber 5, cap. 8

Inkunaabelipainos: Ulrich Zell, Köln, viimeistään syyskuussa 1473, München, Bayerische Staatsbibliothek, 2 Inc.s.a. 910 z
Linkki: urn:nbn:de:bvb:12-bsb00043548-9

Johdannoksi:

Alla oleva kuvaus sukupuolinormeja rikkovasta ja nimettömäksi jäävästä nuoresta naisesta on peräisin dominikaaniveli Johannes Niderin tutkielmasta Formicarius (’Muurahaispesä’), jonka Nider kirjoitti vuosina 1435–1437. Teoksen viides kirja on tunnettu varhaisista noituuden kuvauksista, ja sitä levitettiin myöhemmin kuuluisan Noitavasara (Malleus Maleficarum)-kirjan liitteenä.

Nider kertoo tarinan olevan peräisin teologian professori ja inkvisiittori Heinrich Kalteisenilta, joka muuten päätyi urallaan myös pohjolaan, Nidarosin arkkipiispaksi (1452–1458). Kertomus Kölnissä paheksuntaa herättäneestä nuoresta naisesta on Niderin teoksessa johdanto pidempään ja tunnetumpaan katkelmaan ranskalaisesta, vuonna 1431 kerettiläisenä kuolemaan tuomitusta Jeanne d’Arcista, jonka syytteissä miesten sotilasasuun pukeutuminen oli tärkeässä roolissa. Jos Kalteisenin ja Niderin tietoihin on luottaminen, tarinan sankari oli inspiroitunut Jeannen tarinasta ja väitti olevansa hänen inkarnaationsa.

Tarinaan on viitattu lähinnä magian ja noitavainojen historian tutkimuksessa, ja se on julkaistu katkelmana J. Hansenin lähdekokoelmassa Quellen und Untersuchungen zur Geschichte des Hexenwahns und der Hexenverfolgung im Mittelalter (1901), s. 458–459. Siitä on myös joitakin virheitä sisältävä englanninkielinen C.G. Coultonin käännös vuodelta 1910. Syytökset magian harjoittamisesta perustuivat muutamiin taikatemppuihin, joita syytetty oli esittänyt aatelisyleisölle.

Vaikka taikuussyytös oli inkvisiittorin näkökulmasta syy tutkinnan aloittamiseen, nykypäivänä kertomus on kiinnostava ennen kaikkea sukupuolinormien haastamisen näkökulmasta: tarinan nuori nainen käyttäytyy kuin aatelismiehen palvelija tai seuralainen, pukeutuen hienoihin miesten vaatteisiin, kantaen aseita ja juhlien ja juopotellen. Nykypäivän käsittein hän kenties oli transsukupuolinen, mutta toisaalta Niderin kuvauksen mukaan hän ylitti sukupuolensa rajat, mutta ei kiistänyt (tai piilottanut) sukupuoltaan. Ehkä on parasta todeta hänen olleen henkilö, joka kaikin tavoin haastoi aikansa normit – ja joka samalla oli vaikutusvaltaisen ruhtinaan suojeluksessa ja suosikki.

Katkelman loppupuolen tietoihin naimisiinmenosta ranskalaisen ritarin kanssa ja sen jälkeen karkaamisesta synnissä elävän papin jalkavaimoksi kannattaa suhtautua kriittisesti: niiden tarkoitus näyttää ennen kaikkea olevan syytetyn kunnian ja seksuaalimoraalin kyseenalaistaminen.

Latinankielinen teksti on peräisin n. 1473 julkaisusta inkunaabelipainoksesta, käännös Reima Välimäki, 2024.

[f. 133r:] Theologus: Meum in sequentibus suspendo iuditium, sed ea que publica vox tradit et fama referam. Habemus hodie sacre theologie professorem insignem fratrem Heynricum Kaltyserem [Kalteisen] inquisitorem heretice prauitatis. Hic cum anno proxime preterito inquisicionis officio in ciuitate Coloniensi insisteret ut mihi ipse retulit, percepit circa Coloniam quandam virginem esse que in habitu virili omni tempore incessit, arma deferebat et vestimenta dissoluta velut unus de nobilium stipendiariis, choreas cum viris ducebat et potibus ac epulis adeo insistebat ut metas feminei sexus quem non negabat ominno excedere videretur. Et quia eodem tempore sicut heu hodie sedem Treverensis ecclesie duo pro eadem contendentes grauiter molestabant, gloriabatur se vnam partem posse et velle intronisare sicut virgo Johanna de qua statim dicetur regi Karolo francorum paolo antea fecerat, in suum eum regnum confirmando, ymo illa se eandem Johannam a Deo suscitatam esse affirmabat. Cum igitur die quadam cum Comite iuniori de Virnenburg qui eam tuebatur et fouebat, Coloniam intrasset. Et ibidem mira in conspectu nobilium fecisset, que magica arte videbantur fieri. Tandem per predictum inquisitorem, ut inquireretur diligenter, inuestigabatur et citabatur publice. Mappam enim quandam dicebatur lacerasse, et subito in oculis omnium reintegrasse. Et vitrum quoddam ad parietem a se iactactum et confractum in momento reparasse et similia plura inania ostentasse. Sed misera parere mandatis ecclesie rennuit, comitem antefatum in tutelam, ne capetur, habuit, per quem clam de Colonia educta manus quidem inquisitoris sed excommunicacionis vinculum non euasit. Quo tandem artata, partes [133v:] Almanie exiuit metasque Gallie intrauit, vbi militem quendam ne ecclesiastico interdicto vexaretur et gladio duxit in matrimonium. Deinde sacerdos quidam, leno vocandus potius, magam hanc verbis deliniuit amatoriis, cum quo postremo furtim recedens metensem ciuitatem intrauit, vbi velut concubina secum habitans, quali spiritu ducta fuerit, cunctis patenter ostendit.

Teologi [Johannes Nider]: seuraavissa asioissa siirrän syrjään oman mielipiteeni ja toistan sen sijaan sen, mistä on yleinen puhe ja maine. Meillä on tätä nykyä pyhän teologian professori, ansioitunut veli Heinrich Kalteisen, kerettiläisen turmeluksen inkvisiittori. Kun hän hoiti toissa vuonna (1435) inkvisition virkaa Kölnin kaupungissa, kuten hän itse minulle kertoi, hän havaitsi Kölnin ympäristössä olevan erään nuoren naisen, joka kulki koko ajan miesten vaatteissa, kantoi aseita ja paheellisia vaatteita kuin yksi aatelisten palvelijoista, tanssi tansseja miesten kanssa ja oli niin omistautunut juomiselle ja juhlimiselle, että hän näytti kaikin tavoin ylittävän naissukupuolen – jota hän ei kieltänyt – rajat.  Ja koska tuolloin, kuten valitettavasti nykyäänkin, Trierin arkkihiippakunnan istuinta suuresti rasittivat kaksi siitä kilpailevaa kandidaattia, hän rehenteli voivansa ja haluavansa asettaa piispanistuimelle yhden kilpailijoista, kuten neito Johanna [Jeanne d’Arc], josta kerrotaan pian, oli vähän aiemmin tehnyt ranskalaisten kuninkaalle Kaarlelle, vahvistaen hänen kuninkuutensa hänen omassa kuningaskunnassaan. Totisesti tämä nainen sanoi olevansa tuo sama Johanna Jumalan henkiin herättämänä. Kun hän sitten eräänä päivänä saapui Kölniin yhdessä Virneburgin nuoren kreivin kanssa, joka suojeli ja piti suuressa arvossa häntä, teki hän siellä aatelisten nähden ihmeitä, jotka näyttivät syntyneen magian taidosta.  Viimein hänestä aloitettiin tutkinta ja hänet kutsuttiin julkisesti oikeuden eteen mainitun inkvisiittorin toimesta, jotta asia selvitettäisiin perusteellisesti. Hänen sanottiin repineen palasiksi erään kankaan ja koonneen sen saman tien ehjäksi kaikkien silmien edessä, ja korjanneen hetkessä erään seinään heittämänsä ja rikkomansa lasin, ja näyttäneen monia samanlaisia turhuuksia. Mutta tämä kurja nainen kieltäytyi noudattamasta kirkon käskyjä, ja mainittu kreivi oli hänen turvanaan, jotta häntä ei vangittaisi, ja toi hänet salaa pois Kölnistä, ja hän väisti inkvisiittorin käden mutta ei ekskommunikaation kahletta. Näin ahdistettuna hän jätti Saksan alueet ja saapui Ranskan rajoille, jossa hän meni naimisiin erään ritarin kanssa, jotta häntä ei piinattaisi kirkollisella kiellolla ja miekalla. Tämän jälkeen eräs pappi, jota pitäisi pikemminkin kutsua sutenööriksi, viekoitteli tämän noidan rakkauden sanoilla. Myöhemmin hän karkasi salaa tämän papin kanssa ja saapui Metzin kaupunkiin, jossa asuu tämän kanssa kuin jalkavaimo. Näin hän näytti kaikille avoimesti, minkälaisen hengen johdattama hän oli.