Reima Välimäki

Turun Keskiaikaiset markkinat juhlivat äsken 20-vuotista taivaltaan, ja parasta juhlaa oli jälleen onnistunut tapahtuma. Sen tunnelmia voi seurata esimerkiksi täällä.

Minulla on ollut ilo toimia jo toista vuotta tapahtuman historiallisena asiantuntijana (ja jonkinasteista besserwisseröintiä on tullut eri rooleissa harjoitettua jo aiemmin). Se on antanut myös mahdollisuuden pohtia asiantuntijan asemaa ja vastuuta, autenttisuuden vaatimusta ja historian taiteellista esittämistä. Tämä kirjoitus on jatko viimevuotiselle reflektoinnille.

Osana juhlavuotta järjestimme pienen muistelupaneelin, jonka aikana kävi ilmi, että pyrkimys menneisyyden tavoittamiseen ja historialliseen autenttisuuteen resurssien sallimissa rajoissa on ollut läsnä tapahtuman ideassa sen alusta lähtien. Samoin kytkös yliopiston tutkijoihin ja henkilökuntaan on ollut vahva. Ennen kaikkea tapahtumaa tehneet näyttelijät, markkinamyyjät ja keskiaikaharrastajat ovat monet suurella intohimolla ja perehtyneisyydellä pyrkineet tavoittamaan jotain keskiaikaisesta menneisyydestä.

Keskiaikaiset markkinat ovat malliesimerkki harrastajien, alan yrittäjien, kaupungin, kulttuurin ammattilaisten ja yliopiston asiantuntijoiden yhteistyöstä. Se on ollut tutkijoiden yhteiskunnallista vaikuttamista ja tutkimuksen impaktia jo vuosia ennen kuin näitä on alettu mittaamaan. Samalla markkinoiden taival on esimerkki siitä, miten menestyksekäs kulttuuritapahtuma syntyy: intohimosta asiaan ja sisältöihin. Keskiaikaiset markkinat ei ole tietoisesti pyrkinyt yli 100 000 kävijän tapahtumaksi (tänä vuonna 155 000 vierailijaa), vaan kasvu on tapahtunut itse asian tekemisen myötä – ja totta kai myös sen ansiosta, että tapahtuma on haluttu pitää pääsymaksuttomana, avoimena ja mahdollisimman helposti lähestyttävänä.

Keskiaikaiset markkinat ovat yksi Turun matkailuvaltteja, mutta ei sen takia, että niitä lähdettiin sellaiseksi luomaan, vaan sen takia, että joukko innostuneita ihmisiä halusi tehdä historiallisen tapahtuman. Luonnollisesti mikään ei ole mahdollista ilman resursseja, ja iso kiitos kuuluu Turun kaupungille, joka on antanut tapahtumalle tilaisuuden kasvaa ja kehittyä.

Siihen historiallisen asiantuntijan mahdollistavaan rooliin. Suurin osa työtä on ollut tapahtumavuoden (tänä vuonna 1509) päättäminen yhdessä hallituksen kanssa, teemojen taustoittaminen ja näytelmän käsikirjoituksen kommentointi. On monia muita osa-alueita, joissa asiantuntijatyötä tekevät muut. Esimerkiksi tapahtuman puvusto on jo monta vuotta kehittynyt todella upeaan suuntaan – kiitos puvustamisen ja historiallisten pukujen ammattilaisten ja harrastajien.

Oma ensivaikutelma asiantuntijan työstä oli ankeuttajan rooli: näin ei voi sanoa, noin ei voi käyttäytyä. Mutta mitä enemmän sitä olen tehnyt, sitä vahvemmin haluan viedä kommentaattorin roolia mahdollistavaan, auttavaan ja uusia näkökulmia avaavaan suuntaan (toivottavasti myös ohjaajista ja näyttelijöistä tuntuu siltä). Totuus on usein tarua ihmeellisempää, ja esimerkiksi tämän vuoden näytelmässä olleeseen anekauppakeskusteluun pystyin helposti kaivamaan tuoreita elementtejä. Mielestäni hyvä historiallinen asiantuntija sanoo useammin: ”Oletteko miettinyt, että tällaisia juttuja voisi tuoda mukaan” kuin että ”tuo on väärin.”

Markkinanäytelmän kaltaisen tekstin kommentointi on myös vaativaa ja antaa tutkijalle paljon. Useimmat esille nousevat kysymykset ovat erittäin konkreettisia, kuten miten laivamies asui tai miten kaniikkia puhutellaan. Tämänkaltaisia kysymyksiä en yleensä joudu tieteellisissä artikkeleissa pohtimaan, joten asiantuntijan työ on virkistävää, usein innostavaa vaihtelua.

Mutta se vastuu. Viime vuoden tekstissä pohdin menneisyyden ihmisten arvostamista, esittämistä ilman tarpeetonta karikatyrisointia, nyt enemmän faktan ja fiktion sekoittumisesta.

Vaikka Keskiaikaiset markkinat ovat kulttuuritapahtuma, eivät tutkimusta, ovat ne monelle myös ensisijainen, ehkä ainoa kosketus keskiajan historiaan. Vaikka tutkija tiedostaisi, että torilla tapahtuva näytelmä on enemmän keskiaikakulttuuria kuin keskiajan historiaa, on se myös tietoa ja ennen kaikkea mielikuvia välittävä. Keskiaikaiset markkinat eivät enää pitkään aikaan ole olleet pelkästään suomalaisen keskiaikaharrastuksen ja innostuksen tuote vaan näiden ilmiöiden ruokkija ja vahvistaja. Keskiaikaiset markkinat ovat ehtineet kasvattaa sukupolven keskiajan harrastajia ja jopa tutkijoita, minä mukaan lukien, jotka ovat saaneet inspiraationsa tapahtumasta.

Turussa ei ole haluttu, eikä olisi oikein mahdollistakaan, elävöittää yhtä tiettyä historian tapahtumaa kuten esimerkiksi Visbyn markkinoilla, joissa joka vuosi muistetaan Tanskan kuningas Valdemar Atterdagin tekemää kaupungin valtausta vuonna 1361. Turun tapahtuma elää joka kesä eri historiallista vuotta. Klassisen historiallisen romaanin tapaan näytelmässä on muutamia historiallisia henkilöitä ja tapahtumia, mutta suuri osa juonesta ja henkilöistä on keksittyä.

Fiktiivisten juonenkäänteiden pitäisi olla mahdollisia, mieluiten todennäköisiä, ja ne limitetään todellisiin tapahtumiin. Se lisää uskottavuutta ja tuo lihaa usein varsin niukkojen lähteiden tarjoaman luurangon päälle.

Mutta tässä piilee myös vaara. Tämän kesän vuotta 1509 kuvaavassa näytelmässä esiintyvät huhut levottomuuksista sekä Venäjän suunnalla että tanskalaisten kanssa perustuvat aikalaislähteisiin ja vallitsevaan tulkintaan. Turun osalta tilanne Tanskan kanssa kulminoitui syksyllä 1509 kun Otto Rud joukkoineen ryösti Turun. Sen sijaan näytelmässä esiintynyt Nauvon ryöstö ja polttaminen, ja siitä seurannut pakolaisuus Turkuun, olivat täysin fiktiivisiä tapahtumia. Täysin mahdollisia sellaisia, sillä keskiaikaiseen sodankäyntiin kuului usein pitkittynyt kahinointi ja puolustuskyvyttömien kohteiden ryöstö ja hävitys. Eikä kaikista sellaisista todellakaan ole säilynyt lähteitä.

Tätä kohtausta ideoidessa ja kommentoidessa mielessä kävi myös, että toivottavasti kukaan ei tämän pohjalta jää käsitykseen, että Nauvo on tuolloin todella ryöstetty ja poltettu. En niinkään ajattele, että katsojat pitäisivät näytelmän tapahtumia sinänsä faktana, mutta totta on myös se, ettei edes koulutettu tutkija pysty nootittamaan koko päänsä sisältöä. Toisin sanoen, emme usein tiedä, mistä jokin ajatus tai ”tieto” on peräisin. Eli jos joskus kuulen jonkun puhuvan Nauvon ryöstöstä keskiajalla, niin mea maxima culpa.

Huoleni on todennäköisesti aiheeton, eikä todellakaan mikään syy olla kirjoittamatta fiktiivisiä kohtauksia näytelmään – muussa tapauksessa siitä tulee todella tylsä. Toisaalta, Suomen suurin keskiaikatapahtuma ei voi myöskään ohittaa vastuutaan tiedon välittäjänä.

Loppuhuomautus: olen keskiaikaisia markkinoita järjestävän Turun Suurtorin keskiaika ry:n hallituksen jäsen ja tapahtuman historiallinen asiantuntija, mutta kaikki mielipiteeni ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta tapahtuman tai sen yhteistyökumppaneiden kantoja.