Ad Fontes (et Herbipolem)

Keskiaikaisten käsikirjoitusten tutkimus on siitä mukavaa, että katalogit ynnä monet hakuteokset ovat kätevästi käytettävissä verkossa. (Tai kätevästi ja kätevästi: esimerkiksi Manuscripta Mediaevalia on saksalaisten käsikirjoitusten tutkijalle yhtä korvaamaton kuin käyttöliittymältään ajoittain raivostuttavan hidas). Myöhäiskeskiaikaisten kerettiläisyyspolemiikkien ja inkivisitiomanuaalien ollessa lähteenä pääsee kuitenkin vielä matkustamaan: suurin osa näistä 1300–1400 -lukujen papererikäsikirjoituksista pitää (ja on mahdollista) lukea vielä aidoista asioista, nahkakantisista ja vanhalta paperilta tuoksuvista koodekseista. Digitoitu materiaali alkaa vasta vähitellen kattaa tätä aikakautensa käyttökirjallisuutta.

Eli kirjastoon mars, sanoi väikkärintekijä. Ensimmäisellä listalla oli Würzburgin yliopistokirjasto vanhassa ruhtinaspiispojen kaupungissa Unterfrankenissa.

Vanhaan yliopistokaupunkiin matkustaessa sitä haaveilee pääsevänsä työskentelemään tummalla puulla kalustettuun, vähintään uusklassiseen ellei peräti barokkilukusaliin. Useimmiten turha toivo. Myös Julius-Maximilians-Universität sijaitsee nykyään pääosin 1960-luvulla ja sen jälkeen rakennetuissa rakennuksissa, kuten myös yliopiston pääkirjasto:

Universitätsbibliothek

Jos kirjasto on kaikkea muuta kuin kaunis, niin vastaanotto erikoislukusalissa oli mitä ystävällisin. Vierailu osoitti, kuinka arvokasta asiansa osaava kirjastohenkilökunta on tutkijan työlle. Käsikirjoitus oli valmiina odottamassa, jotta pääsin aloittamaan työt heti saapuessani keskiviikkona pari tuntia ennen sulkemista, kaikki sujui ja neuvoja sai auliisti katalogien käytöstä jäljenteiden tilaamiseen. Myös lukusalin käsikirjasto oli erinomainen, jokainen kaipaamani hakuteos tai käsikirja oli käden ulottuvilla.

Miinusta kirjastolle tulee ainoastaan siitä, että langaton verkko ei ollut muiden kuin Würzburgin yliopiston opiskelijoiden ja henkilökunnan käytössä. Ei kuulemma mitenkään, täysin mahdoton ajatus, että sitä voisi ulkopuolinen käyttää. Ehkä se olisi altistanut ties mille turvallisuusriskille.

Lauantaina oli aikaa vielä pikaiselle kierrokselle kaupungissa, joka huolimatta lähes täydellisestä tuhosta liittoutuneiden pommituksessa 16.3.1945 on varsin viehättävä. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen on 1700-luvun puolivälissä rakennettu Residenz, Würzburgin ruhtinaspiispojen barokkopalatsi, nyttemmin UNESCO:n maailmanperintökohde. Lukiessani ennakolta suitsutusta Giovanni Battista Tiepolon pääportaikon ylle maalaamasta, maailman silloin tunnettuja mantereita esittävästä kattofreskosta ajattelin, että tuskinpa yksi barokkifresko lisää jaksaa säväyttää.  Mutta säväyttipä vaan. Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että 1700-luvulla mitä ilmeisimmin kannatti olla piispa.

Palatsia ja puutarhaa        Julkisivu

(Summary: Some recollections of library trip to Würzburg. The manuscript collection was extensive, reading room well stocked and personel extremely helpful. Also had some time for sightseeing. Especially Würzburger Residenz is worth visiting)

This entry was posted in Itinera in partibus Germaniae. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s