Konklaavipäiväkirjat vol. 3 (et ultimum)

Habemus papam

Yllättävän nopeasti se kuultiin, keskiviikon neljännen äänestyksen jälkeen. Täytyy tunnustaa, että en ollut Pietarinkirkon edustalla savun tullessa, vaan seurasin sitä monen muun tavoin nettistreamin kautta. Pysähdyin kyllä aukiolle paluumatkalla kirjastosta puoli kuuden maissa kolmannen äänestyksen jälkeen. Savupiipusta ei silloin tullut mitään, sen päällä ainoastaan istui jo netti-ilmiöksi noussut lokki. Mutta seitsemän jälkeen Roomassa kajahti.

Yksi Villa Lanten hyviä puolia on lyhyt etäisyys Vatikaaniin. Tutkijan arjessa se tarkoittaa mukavaa kävelymatkaa Biblioteca Apostolicaan, mutta tässä tapauksessa sitä, että Piazza san Pietrolle ehdittiin hyvissä ajoin ennen habemus papam -julistusta. Tunnelma aukiolla vaihtelli huvittuneesta hurmokselliseen. Turistina paikalla olevalle tuli lähes tirkistelevä olo, kun seurasi sääntökuntiin kuuluvien syvää liikutusta. Aika monelle valinta todella tarkoittaa uutta Kristuksen sijaista maan päällä.

Ehdimme siis kokemaan vähän odotuksen kihelmöintiä, kun Pietarinkirkon parvekkeen kerrokseen ensin syttyivät valot, ja sitten punaisia hahmoja alkoi kerääntyä ikkunoiden taakse. Odotuksen mukavuutta lisäsi sateen taukoaminen. Vähän kahdeksan jälkeen ranskalainen kardinaali Jean Louis Tauran julisti: “Annuntio vobis gaudium magnum, habemus papam”. Seuraavaksi sain selvää “qui nomen sibi imposuit Fransiscum”.

Fransiscus-paavi, ensimmäinen nimeään, sai aikaan välittömiä riemunkiljahduksia, mutta vähän häiritsi, etten kuullut, kuka kardinaaleista oli valittu. Enkä ollut ainoa. Nopeat tiedustelut ympäriltä paljastivat, että oikeastaan kaikille oli epäselvää, mikä uuden paavin ristimänimi oli. Puhelimet kävivät, kunnes ohikulkevilta nunnilta kuultiin, että kyseessä on argentiinalainen jesuiitta. Ei ihme, että nimestä ei tahtonut saada selvää sittenkään kun se alkoi vierustovereille selvitä. Italialaiseen suuhun latinonimi Jorge istuu lähes huonommin kuin suomalaiseen. (Tosin sukunimi sentään on italialainen Bergoglio).

Mutta siis: valittu on Argentiinalainen kardinaali Jorge Mario Bergoglio. Köyhien asian ajajana ja korruption vastustajana profiloitunut jesuiitta, josta negatiivisena puolena on mainittu hyvin kielteinen suhtautuminen homoliittoihin (toisaalta, kuka odotti sukupuolineutraaleja liittoja kannattavaa paavia?). Ja nimenä Franciscus, kirkon rakkaimpiin pyhimyksiin kuuluvan, hurskaan köyhyyden esikuvan Franciscus Assisilaisen mukaan.

En analysoi valintaa sen enempää, sitä tekevät parhaillaan paljon asiasta paremmin perillä olevat. Omat suosikkini medioista ovat edelleen the Guardian, der Spiegel ja la Repubblica. Jos pitää kiireesti lukea jotain keskeistä uudesta paavista, the Guardian tarjoaa 13 faktan paketin.

Buona notte e buon riposo, kuten vastavalittu paavi Urbi et Orbin päätteksi totesi.

Edit: Paavin nimenä on pelkkä Franciscus, ilman järjestysnumeroa, ilmoitti Vatikaanin äänitorvi Frederico Lombardi. 

Ja kuten tänään olemme kuulleet, nimi on kunnianosoitus Franciscus Assisilaiselle, ei perustajajesuiittoihin kuuluneelle Francisco Xavierille.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

One Response to Konklaavipäiväkirjat vol. 3 (et ultimum)

  1. Ehdinkin jo odotella tiedonantoa sieltä paikan päältä, kiitos! Täällä toki oltiin nenä kiinni tv-ruudussa, eikä selvää saatu nimestä sen paremmin. Fransiscus kuuluu myös omiin lempipyhimyksiini, joten sikäli täytynee olla tyytyväinen tähän valintaan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s