Reima Välimäki

Historia alkaa kummasti koskettaa, kun omasta kokemusmaailmasta löytyy vertailukohtia menneisyyden toimijoiden elämään ja uraan. Jostain syystä opiskelu ja työ yliopistomaailmassa tekevät empaattiseksi menneiden vuosisatojen akateemisille kiistoille.

Myöhäiskeskiajan vaikutusvaltaisimmat kirkon kriitikot,  kuolemansa jälkeen harhaoppiseksi tuomittu englantilainen John Wycliffe ja Konstanzin kirkolliskokouksessa 1415 kerettiläisenä roviolla poltettu böömiläinen Jan Hus, tulivat kirkon sisäpiiristä. Usein törmää toteamukseen, että he olivat samalla tavalla koulutettuja ja jakoivat samanlaisen uran kuin heidät tuominneet valtakirkon edustajat. Tässä suhteessa he erosivat useimmista keskiaikaisten harhaoppisten liikkeiden johtajista, jotka saattoivat kyllä olla hyvin oppineita, mutta harvoin ponnistivat ajan akateemisten instituutioiden ytimestä. Sekä Wycliffe että Hus olivat yliopistoteologeja, edellinen Oxfordissa ja jälkimmäinen Prahassa.

En ollut ajatellut, mitä tämä on käytännössä tarkoittanut sekä tuomittavalle että tuomitsijoille, ennen kuin sattumalta törmäsin Jaroslav Kadlecin pieneen ja jo melko vanhaan esseeseen „Das Hussitentum und die Prager Theologienprofessoren“. Siinä Kadlec käy läpi teologisen tiedekunnan opettajien suhteen Husiin ja tämän tukijoihin.

Käytännössä sekä Prahan mellakoissa ja kiihkeissä väittelyissä 1412– 1413 että Konstanzin kirkolliskokouksessa 1415 kohtasivat vanhat opiskelukaverit.  Stephanus de Páleč oli Husia vain muutaman vuoden vanhempi ja tämän ystävä opiskeluvuosilta. Aiemmin saman uudistusaatteen ja jopa John Wycliffen opit jakanut Stephanus kääntyi Husia vastaan ja valtakirkon puolelle vasta 1412. Konstanzin konsiilissa Husin teloitukseen johtaneessa oikeudenkäynnissä entinen ystävä oli yksi Husin päävastustajista. Ilmeisesti perivihollisiksi muuttuneet nuoruudenystävät kohtasivat viimeisen kerran, kun jo kuolemaan tuomittu Hus pyysi saada ripittäytyä Stephanukselle.

Toinen vanha toveri, sisterssiläinen Matthaeus von Königsaal, oli myös Jan Husin läheinen tuttu: baccalaureus formatuksena hän oli kommentoinut Petrus Lombarduksen sentenssit yhdessä Husin kanssa. Matthaeus ei ollut aktiivisena osapuolena Husin oikeudenkäynnissä, mutta ilmeisesti läsnä tuomion julistuksessa. Hän piti teloitusta oikeana tuomiona ja myöhemmissä kirjoituksissaan tuomitsi toistuvasti Wycliffen ja Husin opit.

Syytetyn, tuomareiden ja sivustakatsojien henkilöhistoria tekee hyvin pian 600-vuotisjuhliaan viettävän Konstanzin konsiilin samalla kertaa sekä inhimillisemmäksi että käsittämättömämmäksi. Kun katolinen kirkko loi nahkaansa ja yksi tulkinta kirkon olemuksesta voitti ja toinen hävisi – ja häviävän puolen esitaistelijat päätyivät roviolle – vastakkain salissa olivat miehet, jotka vain muutamaa vuosia aiemmin todennäköisesti kokosivat yhteen pennosiaan ostaakseen tuoppeja Prahan yössä.

Jaroslav Kadlecin esseen bibliografiset tiedot:

Kadlec, Jaroslav. “Das Hussitentum und die Prager Theologienprofessoren.”  Renovatio et reformatio: wider das Bild vom “finsteren” Mittelalter: Festschrift für Ludwig Hödl zum 60. Geburstag überreicht von Freunden sowie Kollegen und Schülern,  Hg. Manfred Gerwing &Godehard Ruppert, 224–34. Münster: Aschendorff, 1985.