Tutkijat hämmästelevät aina silloin tällöin, kuinka sitkeitä jotkut vuosikymmeniä sitten kumotut teoriat tai johtopäätökset ovat. Vanhempaa historia koskevissa keskusteluissa törmää milloin suomalaisten pakanallisiin kuningaskuntiin, milloin taas joku pohtii, minne kuningas Eerik ja piispa Henrik ristiretkilaivastollaan oikein rantautuivat. Tai etsii Louhen valtakuntaa Pohjois-Karjalasta. Omaan tutkimusaiheeseeni liittyen ei ole vaikea löytää kuvauksia synkistä inkvisiittoreista, jotka jahtaavat vapaa-ajattelevia ”valdolaisia” tai ”albigensseja” parhaassa 1700–1800 -lukujen katolisuuden vastaisen historiankirjoituksen hengessä.
Välillä tuntuu siltä, että joku lukee edelleen 1800-luvulla julkaistua populaarihistoriaa. Oivalsin tänään archive.org:ia selatessani, että todennäköisesti lukeekin. Kun archive.org:in kaltaisesta palvelusta hakee esimerkiksi valdesilaisia koskevaa aineistoa, paljon ennen tuoretta akateemista tutkimusta osuu kymmeniin tämän kaltaisiin niteisiin:
Päätellen latausmääristä (useita kymmeniä, välillä satoja latauksia 1800-luvun bulkkiteoksissa) näitä myös luetaan, enkä millään usko kaikkien lukijoiden tekevän tutkimusta protestanttisesta historiankirjoituksesta. Google Books sentään antaa osumia myös viimeisimpään tutkimukseen, mutta kokotekstinä ovat jälleen saatavilla 1900-luvun alun ja sitä vanhemmat teokset. Oman lusikkansa soppaan työntää Wikipedia, jossa osa artikkeleista rakentuu vuosikymmeniä vanhojen tietosanakirja-artikkelien pohjalle.
Isojen digitointihankkeiden ja tieteellisten kustantamojen pystyttämien maksumuurien yhdistelmä on siis johtanut absurdiin tilanteeseen: vanhentunut tieto on kaikkien saatavilla, uusimmat aikakauslehdet, monografiat ja hakuteokset ovat käytettävissä vain yliopistojen ja muiden tutkimusinstituuttien tutkijoille, sillä ainoastaan korkeakoulukirjastoilla on varaa maksaa aineistojen tilaushinnat.
En nyt väitä, että edes suurin osa vanhentuneista käsityksistä, joita keskustelupalstoilla jauhetaan, olisi aiheutunut vanhan tutkimuksen opiskelusta. Tai siitä, ettei normaalijärjellä varustettu ihminen tajuaisi, että yli sata vuotta sitten painettu teos tuskin vastaa sitä, mitä mieltä alan tutkijat nyt ovat. Paljon useammin kyse on todennäköisesti yksinkertaisesti laiskuudesta etsiä tietoa ja haluttomuudesta muuttaa omia käsityksiään.
Se ei silti muuta sitä tilannetta, että auttamatta vanhentunut tutkimus on kaikkien saatavilla, mutta uusinta, lähes aina julkisilla varoilla tuotettua tietoa varjellaan kuin temppelin pyhintä. Jos joku haluaa helliä mielessään nationalismin kultakauden historiakuvaa, löytää hän verkosta monin verroin helpommin tuon ajan tekstejä kuin niitä kommentoivaa kriittistä tutkimusta.
Mikäli yliopisto haluaa olla yhteiskunnallinen vaikuttaja, kannattaa lähteä liikkeelle siitä että keskeisimmät tuotokset eli tutkijoiden julkaisut ovat aidosti löydettävissä ja saatavilla.
P.S. keskiajantutkijana olen erittäin kiitollinen kaikista digitointihankkeista.
1500–1800 –luvuilla painettiin paljon keskiaikaisia tekstejä, ja niitä painoksia ei enää juuri koskaan tarvitse lähteä kirjastoista etsimään, koska ne ovat vapaasti saatavilla verkossa. Ylipäätään hatunnosto ja kaunis kiitos archive.org:ille, Project Gutenbergille, Finnalle, Europeanalle ja monille muille tärkeästä työstä kulttuuriperinnön säilyttämiseksi.
Reima Välimäki 
One thought on “Vanhan tiedon valtateillä”