Avoimen tieteen metsästys

Pelastaako avoin tiede tutkimuksen uskottavuuden ja nostaako se Suomen tuottavuuden ja talouden uuteen loisteliaaseen nousuun?

Nämä kysymykset olivat pinnalla OKM:n Avoin tiede ja tutkimus (ATT)-hankkeen koulutuksessa Helsingissä 14.9. Koulutus avasi Avoimen tieteen osaajakoulutuksen sarjan. Mikä avoin tiede? Kyse on ennen kaikkea avoimesta julkaisemisesta, eli että tutkimus ja parhaimmillaan tutkimusaineisto on avoimesti saatavilla ja paitsi tiedeyhteisön myös suuren yleisön käytettävissä Internetissä. Mieluiten esteettömästi, eli luettavissa, kopioitavissa, tulostettavissa ja linkitettävissä.

Opetusneuvos Juha Haatajan avauspuheenvuoro piti sisällään isoja periaatteita ja sanoja:

sustainability – kestävä tutkimus
usability – käytettävyys
access – saatavuus
trust – luottamus

Haataja esitteli selkeästi eri osapuolten toiveita ja unelmia. Valtion näkökulmasta korostuu erityisesti käytettävyys. Tavoitteena on, että tutkimuksen saatavuus lisää yhteiskunnallista vaikuttavuutta, innovaatioita ja yritystoimintaa. Toisaalta avoimet aineistot tarjoavat laajemman tietopohjan yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi. Tähän voisi kyynikko todeta jotain asiantuntijoiden kuulemisesta ja kuulematta jättämisestä nykyisessä päätöksentekokulttuurissa, mutta ainakin tavoite on hyvä.

Yritysten osalta tavoitteet ovat kahtalaiset. Yhtäältä halutaan mahdollisimman paljon dataa käyttöön, toisaalta yritystoiminnassa on tarve suojata omat tekijänoikeudet. Osallistujien kommenttien mukaan alalla suositaan termiä strateginen avaaminen, eli dataa avataan kuitenkin omat yrityssalaisuudet suojaten.

Kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta painottuu luottamus tieteeseen ja tutkimukseen, joita kieltämättä viime aikoina on kyseenalaistettu. Ihanteena on, että pääsy alkuperäistutkimukseen antaisi myös tutkimusinstituutioiden ulkopuolisille kansalaisille mahdollisuuden tarkistaa tuloksia. Tämä kuulostaa kovin idealistiselta ottaen huomioon tieteiden erikoistumisen. Mutta korkeakoulujen ulkopuolella esimerkiksi kansalaisjärjestöissä tai täysin itsenäisinä työskenteleville tutkijoille, asiantuntijoille ja kouluttajille tieteen avoimuus todella avaa ovia, eikä tätä ei pidä väheksyä. Ja eittämättä historian allalla avoimesti julkaistaville tutkimusartikkeleille on varmasti kiinnostuneita lukijoita.

Tieteen avoimuus tarkoittaa parhaimmillaan läpinäkyvyyttä kansalaisten suuntaan, mutta edellämainituista syistä tässä korostuu asiantuntevien tiedetoimittajien rooli. Toivottavasti sellaisia maltetetaan edelleen medioissa pitää palkkalistoilla.

Paljon puhuttiin tutkijalle avautuvista eduista oman tutkimuksen näkyvyydessä ja viittausten lisääntymisessä. Vähemmälle huomiolle jäi kuitenkin suomalaisten tutkijoiden suurin etu, jos ja kun avoin tiede ja open access lyö kunnolla läpi kansainvälisesti. Työskentelemme kuitenkin pienessä ja kaukaisessa maassa, jonka korkeakoulukirjastot eivät kilpaile resursseissa maailman huippujen kanssa. Avoin tiede tarkoittaa tutkijalle ennen kaikkea helpompaa, nopeampaa ja halvempaa pääsyä muiden tutkimukseen. Ja parhaimmillaan uusien tutkimusalojen nopeampaa nousua, kun aikaa ei tarvitse käyttää siihen, että taistelisi kirjaston rajallisten resurssien käytöstä.

Haasteitakin on, muun muassa se, että osa tutkijoista kokee datanhallintasuunnitelmat ja julkaisujen arkistoinnin jälleen yhtenä ylimääräisenä raportointina. Tällä saralla erittäin rohkaiseva oli julkaisupäällikkö Pekka Olsbon (Jyväskylän yliopisto) puheenvuoro, jossa hän painotti, kuinka automatisoidulla, keskitetyllä prosessilla julkaisujen rinnakkaistallennus ja metatietojen keruu tehdään minuuteissa, juuri tutkijaa rasittamatta. Tämä meille ja heti.

Tutkimusaineiston osalta huomauttaisin, että historiallisessa aineistossa  jatkokäyttöä varten tallentamista haittaa usein sekava tekijänoikeustilanne. Esimerkiksi omaa väitöskirjaprojektiani varten olen tilannut jäljenteitä paristakymmenestä eri kirjastosta tai arkistosta, ja käytännössä kaikkien käyttösopimukset erovavat toisistaan. Tilaisuudessa kävi ilmi, että tekijänoikeustilanne on vielä hankalampi ja akuutimpi kysymys taiteiden tutkimuksessa.

Päivän keskusteluissa nousi esiin, että avoin tiede parhaimmillaan selkeyttää tieteen olemusta: tutkimusprosessin dokumentointia, toistettavuutta, vertailukelpoisuutta ja avoimuutta. Lisäisin vielä oman toiveeni. Avoin tiede voisi selkeyttää nyt hämärtynyttä yliopistojen roolia perustutkimuksen tekijöinä. Jos tutkijoiden tulokset saataisiin julkisesti saataville, voisivat yritykset keskittyä siihen, mitä parhaiten osaavat eli tästä aineistosta tehtäviin kaupallisiin sovelluksiin, ja yliopistojen ja valtion tutkimusinstituuttien tutkijat puolestaan pitkäjänteiseen, aidosti laadukasta dataa ja uusia löytöjä tuottavaan raakaan tutkimustyöhön. Uskon, että tulokset tyydyttäisivät kaikkia osapuolia.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

One Response to Avoimen tieteen metsästys

  1. Pingback: Harhaoppi hengen sairautena | Officium Inquisitionis

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s