Loppiaisen ja helatorstain siirtäminen sunnuntaille lausuttiin joitakin viikkoja sitten EK:n taholta lääkkeeksi taloustilanteeseen, joka käytetystä retoriikasta päätellen on jo ehtinyt autioittaa kokonaisia maakuntia ja viedä leivän nälkäisten suusta. Loma-ajoista ja vapaapäivistä käytävässä kansainvälisessä keskustelussa muistettiin samoihin aikoihin huomauttaa, että keskiaikainen talonpoika, vaikka muuten köyhä ja kipeä olikin, nautti ainakin paljon runsaammista vapaapäivistä kuin nykyiset työläiset.
Mutta ei ollut helppoa ennenkään, eikä mikään ajatus ole uusi. Ylenpalttiset juhlapyhät ja niihin liittynyt rietastelu herättivät pahennusta jo 12oo-luvun valdesilaisissa, joita voitaneen ainakin tässä asiassa pitää aikansa moralisteina. Seuraavat lainaukset on kirjannut valdesilaisten harhaoppia vastaan kirjoittanut, Passaun anonyymina tunnettu kirkonmies 1260-luvun Itävallassa.
Ilmeisesti juhlia siirrettiin sunnuntaille jo tuolloin ”valitusten takia”, vaikka syy ei selviä hieman epämääräisestä lauseesta: Item festa transferuntur in dominicas propter questum. Lieneekö olleet aikansa työnantajajärjestöt asialla?
Myös närkästyksen aiheet olivat samat. Ei rikastunut työmies juhlapyhien aikana, vaan köyhtyi: Item tunc operarii non lucrantur, sed depauperantur. Lisäksi juhlia oli vaikka millä mitalla, ”harvinainen on sellainen viikko, jolle ei sattuisi kahta tai kolmea juhlaa”. (Item rara est ebdomada, quin duo vel tria occurrant). Ja pahinta kaikesta: juhlapäivien aikana harjoitettiin ties millaista syntiä: Item tunc plura committuntur peccata.
Lepsua oli meininki, synti rehotti eikä kasvanut kansantalous.
Lainaukset: ”Sammelwerk des Passauer Anonymus”, De festis, Patschovsky, Alexander & Kurt-Victor Selge, eds. Quellen zur Geschichte der Waldenser. Texte zur Kirchen- und Theologiegeschichte 18. Gütersloh: Gütersloher Verlagshaus Mohn, 1973, s. 93-94
Reima Välimäki 