Aloitetaan nyt lainauksella Raamatusta (Galat. 5:9), koska sillä tässäkin keskustelussa ratsastetaan. Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee tänään eduskunnan käsittelyyn ja sen vastustajien argumentit kulkevat tuttuja latujaan. Vastustajien yhtenä äänitorvena eduskunnassa toitottaa kansanedustaja Pentti Oinonen (PS.), joka aamun Helsingin Sanomissa pelkää Suomen luisuvan kohti täydellistä arvotyhjiötä, mikäli lakialoite hyväksytään.
Oinosen ja kumppaneiden ajattelu jatkaa pitkiä perinteitä ja on suorastaan keskiaikaista – enkä nyt tarkoita pelkästään sanan sanomalehtikielisessä merkityksessä yleisesti takapajuista. Puheet arvotyhjiöstä, seksuaalivähemmistöjen propagandasta ja yhteiskunnan ”homosaatiosta” pitävät sisällään ajattelumallin, jonka mukaan vähemmistö paheksuttavilla tavoillaan jotenkin saastuttaa, tartuttaa ja turmelee koko yhteisön.
Keskiajalla tuon pelko kohdistui kirkon kannalta väärää opintulkintaa julistaneisiin harhaoppisiin. Näiden kerettiläisten kuviteltiin pyrkivän, ja ilman vastatoimia myös pystyvän, koko vallitsevan maailmanjärjestyksen kumoamiseen. Apuna uskottiin tietenkin olevan itse Saatanan, ja ulkokultaisen hurskauden alla ajateltiin piilevän moraalittomuuden ja hillittömän seksuaalisen himon. Kuulostaako tutulta?
Tuntemattoman pelkoa ja vainoa oikeuttamaan keskiaikaiset ajattelijat käyttivät muun muassa tuota galatalaiskirjeen lausetta. Mikäli jotain ei tehdä, nousevat hirveät heresiarkit ja väärä oppi leviää koko kristikuntaan kuin hapate taikinaan.
Sekä keskiaikaisessa että tämän päivän keskustelussa jaksaa ihmetyttää, miten epävarmoja enemmistön – kuvitellun tai todellisen – edustajat ovat omasta vakaumuksestaan, on se sitten heteroavioliiton tai katolisen kirkon pyhyys. Se tuntuu järkkyvän pienestäkin poikkipuolisesta sanasta, pelkästään vaihtoehdon olemassaolosta. Myös heteroavioliitosta näyttää tulleen järjestelmä, joka edellyttää valtavasti vaivaa puhdasoppisuutensa säilyttämiseksi: portinvartijoita niin puheen kuin lainsäädännön tasoilla.
Tiedän, ettei monelle tasa-arvoista avioliittolakia vastustavalla ole mahdollista päästä yli omista arvoistaan ja uskonnollisesta vakaumuksestaan. Se heille suotakoon. Toivon silti, että eduskunta ymmärtäisi, ettei vaihtoehtojen olemassaolo uhkaa kenenkään vapautta.
Kaikella ja kaikkien rakkaudella
Reima Välimäki 