Reima Välimäki

Listasin viime vuonna pidettyjä esitelmiä ja seminaaripapereita ja törmäsin siinä yhteydessä erilaisten esitelmä- ja keskustelutilaisuuksien nomenklatuuraan. Koska näitä ei missään selitetä, laadin omakohteiseen kokemukseen perustuvan luokittelun. Kaikella rakkaudella, eri seminaareissa käydyistä tasokkaista keskusteluista ja niissä syntyneistä ystävyyksistä kiitollisena.

Seminaari:
Akateemisen koulutuksen ja tutkimuksen suola ja jokapäiväinen leipä. Joku lähettää oman tekstinsä, usein myöhässä ja keskeneräisenä. Muut lukevat sen, usein kursorisesti, ja kaikki osoittavat tieteellisen asiantuntemuksensa keskustelussa. Seminaari ottaa monia muotoja kandidaattiseminaarista tutkijaseminaariin. Arkipäiväisyydestä johtuen huonosti tarjoiluja, poikkeuksena laivaseminaari.

Konferenssi:
Kaukokaipuun ilmentymä, mieluusti jossain kaukana poissa. Kaikkien toiveissa konferenssi järjestettäisiin paikassa kuten Rooma, mutta usein sijaintina on joku Leeds tai Düsseldorf. Tai Mikkeli. Suomalaisiin konferensseihin tulee mielellään ulkomaalaisia, koska me olemme melkein kaikkien muiden mielestä kaukana poissa. Yleensä kielenä huono englanti, paitsi Saksassa usein saksa ja ranskalaisille myös muualla ranska. Aika usein aikarajana esitelmille 20 minuuttia, jossa juuri kukaan ei tahdo pysyä. Konferensseissa on yksi tai useampi vastaanotto, joissa vähintään viiniä ja naksuja, paitsi Turkissa, jossa kebabia ja piimää. Parhaissa konferensseissa on konferenssidisko. Osallistujat tunnistaa joko vaatteisiin kiinnitetyistä tai kaulasta roikkuvista osallistujalätkistä. Tutkijoilla on huono nimimuisti, joten lätkästä voi tarkistaa uuden parhaan ystävänsä nimen.

Workshop:
Pienempi kuin konferenssi, mutta yleensä pidetään esitelmiä ja matkustetaan vähintään naapurikaupunkiin. Paremmat tarjoilut kuin seminaarissa, vähintään kahvi on oletuksena. Joskus saa kynän ja muistilehtiön. Ajoittain näissäkin saa osallistujalätkän rintapieleensä, mikä on hyvä merkki, koska silloin järjestäjällä on usein varaa tarjota myös lounas.

Kollokvio:
Sama kuin workshop, mutta järjestäjä haluaa osoittaa mannermaisuutensa tai klassisen sivistyksen ihailunsa kaihtamalla anglismia ja valitsemalla latinasta johdetun nimen.

Symposium:
Tästä en ole ihan varma, aika lailla kuten workshop samalla klassisoivalla vivahteella kuin kollokvio. Harvoin lunastaa juhlapitoihin viittaavan nimensä lupaamia tarjoiluja, mutta jotain ilmaista naposteltavaa yleensä löytyy.

Round table:
Osallistujamäärältään vielä edellisiä vähän pienempi. Tämä on siitä kiva, ettei yleensä tarvitse valmistella juuri mitään, kunhan istutaan ja jutellaan. Round table esiintyy usein osana konferenssia. Jos halutaan kutsua senioriprofessoreja, joita ei jostain syystä haluta pitämään tilaisuuden pääesitelmää, niin round table on hyvä vaihtoehto.

Paneeli:
Vähän kuin round table, mutta yleisön edessä. Konferensseissa on välillä loppuyhteenvetona paneeli, johon osallistuvat ne, jotka saivat lennot vasta seuraavalle päivälle. Turha toivoa mitään suun kostuketta.

Iltaluento (Abendvortrag):
saksalainen erikoisuus, paikallinen käsitys yhdessäolosta ja hauskanpidosta. Siinä missä muualla mentäisiin seminaaripäivän jälkeen yhdessä syömään, kutsuu saksalainen jonkun ulkopuolisen asiantuntijan pitämään iltaluennon. Näihin liittyy armollinen etiketti, eli iltaluennon perään ei ole sopivaa aloittaa tavanomaista saksalaista kommenttikeskustelua, joka muutoin kestäisi pidempään kuin itse esitelmä.