Vappu on akateemisen työväen juhla. Oli vappupuheen tai -tervehdyksen pitäjänä sitten ylioppilaskunnan puheenjohtaja tai yliopiston rehtori, voi lujasti luottaa siihen, että jostain näkökulmasta siinä luodataan yliopistoon ja opiskelijoihin kohdistuvia jatkuvia uudistuksia ja uudistumispaineita. Universitas semper reformanda, voisi todeta mukaillen protestanttisten reformaattoreiden lentävää lausetta.
Vaikka juhlatunnelmaa tuskin liikaa pilataan, kannetaan puheissa varmasti huolta siitä, miten kaiken hallintotyön ja kehittämisen keskellä saadaan henkilökunnan aika riittämään huippututkimukseen ja laadukkaaseen opetukseen, ja miten opiskelijat saataisiin opiskelemaan päätoimisesti, suorittamaan riittävästi opintopisteitä ja valmistautumaan työelämään – ja jaksamaan tämän kaiken.
Kriittisiä ääniä on jo vähän ennen vappua kuulunut yliopistoväen omista riveistä koskien niin tutkimuksen vääriä arviointiperusteita kuin opetuksen ja oppimisen laatua. Huutavan ääni akatemian pylväskäytävillä kysyy, mistä löytyisi aikaa ajatella syvällisiä ja miten parhaiten jakaa nämä viisauden kultajyvät tietoa janoavalle nuoremmalle sukupolvelle.
Näistä päivänpolttavista kysymyksistä kantaa huolta myös Kansleri, joka muistaa paremmatkin ajat:
Kerran, kun jokainen opettaja vielä opetti itsenäisesti, ja kun yliopiston nimi vielä oli tuntematon, oli täällä enemmän luentoja ja väittelyitä, ja enemmän kiinnostusta tieteellisiin asioihin. Mutta nyt, kun olemme liittyneet yhteen yliopistoksi, ovat luennot ja väittelyt käyneet harvinaisemmiksi: kaikki tehdään kiireessä, vain vähän opitaan, ja opintoihin ja tutkimukseen tarvittava aika haaskataan kokouksiin ja keskusteluihin. Kun esimiehet väittelevät kokouksissaan ja antavat uusia säädöksiä, nuoriso järjestää katalia juoniaan ja suunnittelee yöllisiä taistojaan.
Ja kuka on tämä linjapuheen pitäjä, lisänimeltään todellakin Kansleri? Ei kukaan muu kuin Filip, Pariisin yliopiston kansleri vuosina 1217-1236.
Ylioppilaat, kandit, maisterit, lisensiaatit ja tohtorit! Ei se tästä näytä muuksi muuttuvan, lakit päähän ja suunittelemaan yöllisiä taistoja.
Hyvää vappua!
Katkelma Philippus Cancellariuksen saarnasta perustuu Walter Rüeggin englanninkieliseen käännökseen, lainattu teoksessa Alex J. Novikoff, The Medieval Culture of Disputation (Philadelphia: 2013), s. 123.
Reima Välimäki 