Hyvää tuhkakeskiviikkoa ja paastoon laskeutumista! Ylenpalttisena aikanamme paastosta on tullut muodikasta myös maallistuneille ihmisille, on kyse sitten tietyistä ruoka-aineista tai somesta pidättäytymisestä
Keskiajan Euroopassa paastonaika, sitä edeltänyt karnevaali ja sitä seuraava pääsiäinen olivat vuodenkierron keskeisiä rytmittäjiä. Vaikka paastosääntöihin oli myöhäiskeskiajalla mahdollista anoa helpotuksia, oli vuosittainen pääsiäiseen valmistava paasto keskiajan katolisen uskonnollisuuden osa, jonka noudattamista ainakin periaatteessa edellytettiin kaikilta. Ei sillä, että köyhimmillä varsinkaan kevättalvella olisi ollut varaa mässäillä lihalla ja juustolla.
Paasto oli paitsi pidättäytymisen myös katumuksen aikaa, ja siihen kannustivat paastosaarnat. Paaston aikana saarnattiin päivittäin, sunnuntaisin ja kiirastorstaina kahdesti. Saarnoja valmistelleiden pappien avuksi koottiin erityisiä paastonajan saarnakokoelmia, sermones quadragesimales.
Mutta paastoon laskeuduttiin juhlimalla, syöpöttelemällä ja juopottelemalla. Epäilemättä tämä kiinnosti monia enemmän kuin oman sielun tutkiskelu. Ainakin tästä valitti saarnaaja 1300-luvun lopun tai aivan 1400-luvun alun Prahassa. Alla vapaamuotoinen suomennos paastonajan ensimmäisen saarnan alusta, jossa pappi syyllistää ennen kaikkea heitä, jotka olivat jääneet kotiin toipumaan juhlinnasta. Kukapa ei olisi krapulassa halunnut tulla kuuntelemaan saarnastuolista jaettua Raamatun, Ambrosiuksen ja Guillelmus Durandus Mendeläisen viisautta…
Kääntykää minun puoleeni, tehkää niin koko sydämestänne jne [Joel 2:12: paastotkaa, itkekää ja valittakaa]. Nähdessäni teidät täällä saarnassa edessäni vähälukuisempina kuin eilen minä sanon, että heinäsirkka makaa hiljaa niin kauan, kun aurinko ei vielä nouse, mutta heti kun aurinko nousee […], se tanssii, eikä tälle tanssille ole loppua. Puhun tästä sen vuoksi, koska eilen joitakuita [tansitti?] aurinko, eli maallinen ilo ja hulluus, niin että vieläkin he makaavat jäsenet väsyneinä. Ehkä he myös makaavat ikkunat tukittuina peläten, että oikea aurinko saa heidät kiinni. Sen vuoksi te olette vähälukuisempia!
Käännös latinankielisestä editiosta: Hana Florianová ym., toim., Quadragesimale Admontense – Quadragesimale admontské, Fontes Latini Bohemorum 6 (Praha: Oikoymenh, 2006), s. 1. Saarnakokoelma perustuu jonkin kuuntelijan muistiinpanoihin todella pidetyistä saarnoista, ja latinankieliseen tekstiin sekoittuu vanhan tšekin kielen sanoja.
Reima Välimäki 