Tänään sain viimein aikaiseksi käydä kokeilemassa naapurikaupungin Düsseldorfin yliopiston kirjaston. Hyvät kokoelmat, kirjastokortti järjestyi viidessä minuutissa, netti toimi. Työskentelyn suhteen ei mitään pahaa sanottavaa, tulen varmasti istumaan siellä monta tuntia kuluvan vuoden aikana.
Myös arkkitehtuuri teki vaikutuksen. Toistaiseksi jokainen saksalainen yliopisto, jossa olen vieraillut, on yrittänyt nokittaa edelliset kokemukset betonin määrässä, opasteiden vaikeaselkoisuudessa ja yleisessä rumuudessa. Ilmeisesti tyylikäs yliopisto jotenkin loukkaisi tieteen asiallisuutta ja vakavuutta.
Düsseldorfin kampuksella tuli Turussa opiskelleelle tavallaan kotoisa olo. Jotenkin kampuksen rakenne, opasteet ja värimaailma muistuttivat Ylioppilaskylää. Vähän isompana, vaikeaselkoisempana ja betonisempana. Ikään kuin Yo-kylän keskellä olisi Juslenia kavereineen.
Numerointijärjestelmällä varmaan on oma sisäinen logiikkansa, mutta kun yritin löytää humanistista kirjastoa ohjeilla “Zugang über Gebäude 23.21.03” olo oli epätoivoisempi kuin ensimmäisenä opiskelusyksynä bileitä Inspehtorinkadun varrelta etsiessä.
Lopussa kiitos kuitenkin seisoi:
(About German university architecture. No hard feelings, mostly they aren’t so beautiful in Finland either)
Reima Välimäki 